Usein kysyttyä

Mitä huoltovarmuus lyhyesti sanottuna tarkoittaa?

Huoltovarmuus tarkoittaa kykyä selviytyä häiriötilanteissa ja kriisioloissa mahdollisimman vähin erityisjärjestelyin ja haitoin. Tällaista valmiutta luodaan etukäteen suunnittelemalla ja kartoittamalla mahdollisia riskejä ja niiden vaikutuksia sekä toteuttamalla tarpeellisiksi ja aiheellisiksi katsottuja toimenpiteitä.  Vanhastaan tuttu järjestely on viljan ja energiatuotteiden varastointi “pahan päivän varalle”.  Tämän lisäksi pitää suunnitella, miten kriisiaikojen ja poikkeuksellisten olojen aikana toimitaan, miten niukkoja resursseja jaetaan, säännöstellään ja kulutetaan.

Nykyiset yhteiskunnat – “tietoyhteiskunnat” – ovat monimutkaisia järjestelmiä, joissa keskinäiset riippuvuudet ovat suuria. Tällaisten toimivuuden turvaaminen vaatii monien osatekijöiden huomioon ottamista ja yhteensovittamista.

 

Miten huoltovarmuus ja varautuminen vaikuttavat tavalliseen kansalaiseen?

Lain perusteella valtiolla on velvollisuus huolehtia huoltovarmuuden kehittämisestä ja toteuttamisesta. Elinkeinoelämän eli yritysten osallistuminen on vapaaehtoista. Kansalaisilla ei ole velvollisuuksia tällä turvallisuuspolitiikan sektorilla, mutta he voivat kyllä tietyin toimin huolehtia yksilö- ja perhetason huoltovarmuudesta. Häiriötilanteisiin, jotka aiheuttavat esimerkiksi sähkön saantihäiriöitä tai kauppojen jakeluongelmia voi varautua ns. kotivaran tai kotiapteekin avulla.

 

Mitä on omavaraisuus?

Omavaraisuus tarkoittaa kykyä tai mahdollisuutta tuottaa omin voimavaroin niitä hyödykkeitä, joita omassa taloudessaan tarvitsee. Kokonaistalouden tasolla hyvin harva yhteiskunta on nykyisin enää omavarainen. Riippuvuutta on yleisimmin energiatuotteista, korkean teknologian tuotteista, pitkälle jalostetuista raaka- ja apuaineista jne. Suomessa esimerkiksi maataloudessa on kykyä tuottaa oman kulutuksen verran, mutta tuotanto edellyttää useiden tuontihyödykkeiden käyttöä. Tässä suhteessa omavaraisuutemme on viimeisten vuosikymmenien aikana laskenut lähes kaikilla tuotannonaloilla.

 

Miten muissa maissa huoltovarmuus on hoidettu ? Millaisia järjestelyjä muualla on?

Huoltovarmuuden merkitys ja järjestelyt vaihtelevat eri maissa hyvinkin paljon. Ratkaisuihin vaikuttaa mm. energian ja muiden kriittisten raaka-aineiden omavaraisuus, tuotannon rakenne, kuljetusyhteydet ja yleiset turvallisuuspoliittiset ratkaisut. Teollisuusmaissa on viime aikoina ryhdytty panostamaan kriittisen infrastruktuurin turvaamiseen. Energia-alalla on jo pitkään ollut kansainvälisiä järjestelyjä, joilla pyritään turvaamaan tuontipolttoaineiden riittävyys.

Euroopan unionin toiminnan perustan muodostaa jäsenmaita sitova yhteisölainsäädäntö sekä hallitusten välinen toiminta. Huoltovarmuuteen liittyvät asiat eivät toistaiseksi kuulu kattavasti yhteisölainsäädännön piiriin, vaikka EU:n strategisissa linjauksissa korostetaankin tämän asian tärkeyttä. Erityisesti energia-alalla on kuitenkin syntynyt mm. öljyn varastointiin velvoittavia direktiivejä, joiden velvoitteet kaikkien jäsenmaiden on siirrettävä kansalliseen lainsäädäntöön.

 

Miten teollisuuden muutokset ovat vaikuttaneet Suomen huoltovarmuuteen?

Huoltovarmuus on jossain määrin heikentynyt eri tuotantojen tai toimintojen vähentyessä tai päättyessä kokonaan (esimerkiksi lääketuotanto, kutomoteollisuus, akkujen ja paristojen valmistus, kaivosteollisuus, betoniteräksen tuotanto, hehkulamppujen ja tulitikkujen valmistus, raskaan kuljetus- ja maansiirtokaluston varaosien varastointi jne). Muutoksia on tapahtunut mm. siten, että suuret kansainväliset yritykset ovat ostaneet pois pieniä yksiköitä, joiden toiminta on ennen pitkää lopetettu. Suomen rajallinen kysyntä hoidetaan tuonnilla.

 

Mitä vaikutusta varautumissuunnitteluun ja kriisin aikaiseen toimintaan on sillä, että yritys on ulkomaalaisomistuksessa?

Ulkomaisia yrityksiä koskee Suomessa sama lainsäädäntö kuin kotimaisia yrityksiäkin, mm. tietojenantovelvollisuus viranomaisille esimerkiksi yrityksen tuotannosta ja tuotantokyvystä. HVK:n ohjeet huoltovarmuuskriittisille yrityksille koskevat niitä omistuspohjasta riippumatta. Ulkomaalaisomistuksessa olevat yritykset voivat laatia valmiussuunnitelman ja nimetä valmiuspäällikön. Kriisiolot eivät vaikuta ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten tuotantoon, mutta kylläkin rahoitukseen ja rahavarojen siirtymiseen ulkomaille. Sama koskee yrityksen ulkomaista henkilöstöä.