Keinot

Huoltovarmuutta turvataan useilla eri tavoilla. Keskeisiä keinoja ovat talous- ja elinkeinopolitiikka, lainsäädäntö, varastointi, varautuminen, jatkuvuudenhallinta, valmiussuunnittelu ja sopimukset myös kansainvälisesti.

Talous- ja elinkeinopolitiikka luo pohjan huoltovarmuudelle. Huoltovarmuuskeskus pyrkii osaltaan vaikuttamaan, että tämä näkökulma huomioidaan taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Perinteisesti huoltovarmuus on tarkoittanut materiaalien, kuten viljan, saannin varmistamista. Yhteiskunnan toiminnalle välttämättömien tuotteiden ja materiaalien varastoinnilla varaudutaan turvaamaan väestön toimeentulo ja talouden toimivuus vakavan kriisitilanteen tai saatavuushäiriön varalta.

Varastoinnista on säädetty eri laeilla ja sitä toteutetaan kolmella eri tavalla. Valtion varmuusvarastoinnista huolehtii Huoltovarmuuskeskus, velvoitevarastointi on yritysten ja muiden keskeisten toimijoiden vastuulla, turvavarastoinnista sovitaan alan yritysten ja Huoltovarmuuskeskuksen kesken.

Huoltovarmuuskeskuksella ei varsinaisesti ole omia varastoja vaan varastoitavat määrät sovitaan alan yritysten kanssa, jotta tuotteet kiertävät normaalin toiminnan mukana.

Monilla yhteiskunnan toiminnalle tärkeillä toimialoilla lainsäädäntö edellyttää, että toimijat turvaavat oman toimintansa jatkuvuuden kannalta välttämättömät prosessit häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Yritysten vapaaehtoinen ja oma-aloitteinen varautuminen edesauttaa koko yhteiskunnan kykyä toimia. Huoltovarmuuskeskus tukee huoltovarmuuden kannalta kriittisiä yrityksiä tarjoamalla välineitä jatkuvuudenhallinnan kehittämiseksi.

Suunnittelu haasteellista verkottuneessa ympäristössä

Osalta yrityksiä laki edellyttää vakavimpien kriisien varalle valmiussuunnittelua. Siinä huomioidaan muun muassa Puolustusvoimien mahdollisesti tekemät tuotanto-, tila- ja henkilöstövaraukset kriisiajan toiminnan varmistamiseksi. Viranomaisilla on oltava lainsäädäntöön perustuva valmius ohjata yhteiskunnan toimintaa väliaikaisesti tilanteissa, joissa markkinat eivät tuota riittävää huoltovarmuutta.

Myös huoltovarmuuden kannalta kriittiset yritykset ja julkisten palvelujen tuottajat ovat ulkoistaneet osan toiminnoistaan. Elintärkeiden palvelujen jatkuvuutta turvataan sopimusten avulla.