1920-luku

Varautumista käynnistetään usealla eri taholla

Taloudellinen puolustusvalmius nousi ensimmäisen maailmansodan kotimaisten kokemusten ja ulkomaisten esimerkkien johdosta monilla tavoin esiin. Useita esityksiä tehtiin sotatalousesikunnan tai taloudellisen puolustusneuvoston perustamiseksi.

Sotatalouskomitea perustetaan

Cajanderin hallitus asetti vuonna 1924 sotatalouskomitean senaattori Kaarlo Castrénin puheenjohdolla. Komitea ehdotti sotatalousneuvosto-nimisen elimen perustamista yhdyssiteeksi talouselämän sekä hallinnon ja puolustusvoimien välille. Samalla komitea ehdotti valtion viljavaraston perustamista.

Puolustusneuvosto perustetaan

Castrén kehitti huoltovarmuusratkaisua laaja-alaisen ”turvallisuuspolitiikan” varaan. Siinä sotatalousneuvosto organisoisi kotimaista taloutta, joka nojaisi ulkomaille sijoitettuihin resursseihin ja Kansainliiton avun varaan. Samaten vuonna 1924 perustettiin Puolustusneuvosto, jolle asetuksen mukaan kuuluivat myös taloudelliset järjestelyt. Puolustusneuvosto käsitti tehtävänsä aluksi kuitenkin suppeasti, joten katsottiin tarpeelliseksi perustaa erillinen elin taloudellisia kysymyksiä hoitamaan.

Vuonna 1926 hallitus asetti uuden sotatalouskomitean Bernhard Wuolteen puheenjohdolla. Komitea teki laajat selvitykset talouselämän eri lohkojen valmiudesta sotatilaa ajatellen.

Taloudellinen puolustusneuvosto perustetaan

Vuonna 1929 valtioneuvosto asetti Taloudellisen puolustusneuvoston. Puheenjohtajaksi tuli tohtori Henrik Ramsay ja toimistoon virkamiehiksi Gunnar von Wright toimistopäälliköksi ja agronomi Artturi Lehtinen apulaisosastopäälliköksi. Taloudelliseen puolustusneuvostoon kuului 18 jäsentä ja se jakaantui 5 jaostoon: kansanravitsemus-, teollisuus-, raha-asiain-, liikenne- ja kulkulaitos- sekä lääkintäjaostoon. Käytännössä vain kansanravitsemus- ja teollisuusjaostot toimivat.