1980-luku

PTS vakiinnuttaa asemansa ja tehostaa toimintaansa

1980-luvun alussa otettiin käyttöön kriittisten huoltosysteemien käsite. Sen mukaan voimavarat, jotka ovat aina niukat, oli keskistettävä radikaalisti ensisijaisiin kohteisiin. Tätä täydennettiin seuraavaksi kriittisten ja kriisialttiiden materiaalien, ennen kaikkea tuontimateriaalien määrittämisellä. Suunnittelukunnan kokouksessa syyskuussa 1982 esiteltiin perushuoltojärjestelmän käsite.

Perushuoltojärjestelmien käsite hahmotettiin siten, että elinmahdollisuuksien turvaaminen edellyttää tuotannon ja hallinnon tiettyä minimitasoa kaikissa olosuhteissa. Perushuoltojärjestelmät määrittelevät tämän toiminnan ja kytkevät sen turvaamiseen tähtäävät toimenpiteet toisiinsa. Näin muodostui tuotantoketju, jonka toimintakyky ja tarpeet oli nähtävissä konkreettisesti sen avulla, miten määritellään ne hyödykkeet ja se vähimmäistaso, joka pyritään turvaamaan kussakin tapauksessa.

Valtion Viljavarasto säädetään 900 miljoonan kilon suuruiseksi

Ensimmäinen avaus varmuusvarastoasiassa oli kuitenkin ollut laki Valtion Viljavarastosta joulukuussa 1980, jolla viljan varmuusvarasto säädettiin 900 miljoonan kilon suuruiseksi, kuten PTS:n piirissä oli pidetty tarpeellisena.

• Lääkkeiden velvoitevarastointilaki 1984

Huoltovarmuuden kansallinen doktriini kiteytyi

Oli tullut tarpeelliseksi koota kaikki ajatuksenlangat ja käynnistyneet hankkeet selväksi, käyttökelpoiseksi huoltovarmuuden doktriiniksi. Puolustusneuvosto teki 19. helmikuuta 1985 päätöksen materiaalisen huoltovarmuuden yleistavoitteiden kehittämisestä ja antoi tätä koskevan esityksen teon kauppa- ja teollisuusministeriön ja PTS:n tehtäväksi. KTM asetti 06.06.1985 professori C E Carlsonin johtaman ”Huoltovarmuuden yleistavoitteita valmistelevan työryhmän”, ns. HUOVA-työryhmän.

Loppuraporttinsa HUOVA esitti 27.06.1986 tehtyään laajan kartoituksen ja perehdyttyään niin PTS:n toimintaan kuin huoltovarmuuden tilaan. Ehdotuksen mukaan materiaalisen huoltovarmuuden perimmäisenä tavoitteena on turvata kansalaisten perustoimeentulo kaikissa olosuhteissa ja kaikkina aikoina.

Huoltovarmuuden kehittämistavoitteena työryhmä esitti täyttä huoltovarmuutta, mutta ehdotti valtioneuvostolle vahvistettavaksi välitavoitteeksi 70 % yleistavoitteesta eli samaa, joka energiahuollossa oli jo saavutettu.

Puolustustalouden suunnittelukeskuksesta HUOVA ehdotti, että sen ”asemaa olisi vahvistettava siten, että se voi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisena erityisviranomaisena nykyistä paremmin vastata materiaalisen huoltovarmuuden kehittämiseen liittyvistä toimenpiteistä yhtenä kokonaisuutena”.

Ministerin kehoitus yrityksille valmiuspäällikön nimeämiseksi

Vuonna 1988 toteutettiin toimipaikkakohtaisen valmiussuunnittelun ja varautumistoiminnan käynnistys. Huoltovarmuusasioista vastannut ministeri Pertti Salolainen pyysi kirjeellään perushuollon kannalta keskeisiä yrityksiä ja toimipaikkoja nimeämään valmiuspäällikön. Tällä tavoin keskeiset yritykset saatiin läheiseen yhteistyöhön asianosaisen poolin kanssa.