Satamien lastinkäsittelykapasiteetti mahdollista jopa tuplata

Suomen satamat pystyisivät tarvittaessa käsittelemään jopa kaksinkertaisen tonnimäärän tavaraliikennettä vuodessa. Tämä käy ilmi Turun yliopiston Huoltovarmuuskeskukselle (HVK) tekemästä selvityksestä. Koska lähes 96 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta kulkee meritse, on satamien merkitys olennaista myös huoltovarmuuden kannalta.

Suomen satamat ovat pitkälle erikoistuneita. Useiden tavaralajien kuljetus on keskittynyt vain rajalliseen määrään satamia. Tällaisia ovat esimerkiksi sementti sekä eräät kemikaalit ja polttonesteet.

HVK:n Turun yliopistolta tilaamassa selvityksessä tarkastellaan Suomen keskeisten tavaraliikenteen satamien lastityyppikohtaista kapasiteettia vuositasolla sekä tätä kapasiteettia rajoittavia tekijöitä. Vastaavaa selvitystä Suomen satamien lastinkäsittelykapasiteetista ei ole aiemmin tehty. Selvityksen raportti on julkaistu Turun kauppakorkeakoulun julkaisuna, ja sen on laatinut professori Lauri Ojala Turun kauppakorkeakoulusta yhdessä tutkimusavustajien KTK Juuli Jokisen ja KTM Rasmus Hellströmin kanssa.

Tulosten mukaan satamat pystyisivät käsittelemään jopa kaksinkertaisen tonnimäärän tavaraliikennettä vuoden 2023 toteumaan (yhteensä noin 93 milj. tonnia) verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2018 Suomen satamat käsittelivät yhteensä yli 110 milj. tonnia ulkomaan ja kotimaan liikennettä. Vuoden 2024 kokonaismäärä oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan alle 91 milj. tonnia. Satamien toimitilat, lastinkäsittely järjestelmät sekä pääosin myöskään henkilöstö eivät ole tuona aikana merkittävästi vähentyneet tai muuttuneet.

Satamien mahdollisuudet kasvattaa lastinkäsittelymääriä vuoden 2023 toteumaan verrattuna vaihtelevat merkittävästi eri satamien ja lastityyppien välillä. Lastityypeistä eniten kasvuvaraa on ns. break bulk -lasteissa sekä ro-ro- liikenteessä ja vähiten nestemäisissä irtolasteissa. Yksittäisistä tekijöistä sataman kapasiteettia rajoittavat eniten varastotilojen (erityisesti lämmin varastotila), junanvaunu- ja veturikapasiteetin sekä kiinteiden satamanostureiden saatavuus.

Työssä sivuttiin myös mahdollisuutta järjestellä lastityyppien kuljetuksia jonkin sataman ollessa pois käytöstä. Tarkemmat johtopäätökset kuljetusvirtojen siirrettävyydestä edellyttävät kuitenkin tarkempaa lastilajitasoista analyysiä tavaravirroista ja lastinkäsittelykapasiteetista sekä sataman ulkopuolisten kapasiteettirajoitusten analyysiä.

Maa- ja merikuljetustoimijat tai niiden käyttämän tie- ja raideverkon kapasiteetti ei ollut tämän työn kohteena. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että erityisesti ulkomaankuljetusten laajoissa häiriöissä maakuljetus- ja aluskapasiteetin saatavuus tai riittävyys vaikuttaisivat olevan satamien lastinkäsittelykapasiteettiä suurempi rajoite.

Selvitystyö liittyy Turun yliopiston ja Huoltovarmuuskeskuksen Varasatama 2.0 -tutkimushankkeeseen, joka on osa HVK:n Logistiikka 2030 -tutkimusohjelmaa.

Tutustu selvitystyöhön julkaisut-osiossa tästä linkistä