Huoltovarmuuden uusi normaali -skenaarioraportti on valmistunut: neljä mahdollista tulevaisuudenkuvaa koronan jälkeen

Huoltovarmuuskeskuksen julkaisu pureutuu aikaan koronan jälkeen.  Huoltovarmuuden uusi normaali -skenaariotyö hahmottelee mahdollisia maailmoja vastaukseksi kysymykseen, mitä on edessäpäin. Varautumisen kannalta on tärkeää, että muutosten vaikutuksia huoltovarmuustyölle voidaan ennakoida.

Huoltovarmuuden toimintaympäristö muuttuu koronakriisin seurauksena, sillä pandemialla on tunnistettu olevan pitkäkantoisia vaikutuksia niin talouteen, työhön, turvallisuuteen kuin ympäristöönkin. Huoltovarmuus on ennenkin kohdannut merkittäviä toimintaympäristön muutoksia ja niitä on kartoitettu ennakointitoiminnalla jo vuosia. Muutokset ovat usein tulleet ulkomailta, kuten siirtyminen EU-olosuhteisiin, terrorismin nousu ja Ukrainan kriisi. Korona on yksi kriisi muiden joukossa, mutta tällä kertaa kriisi on tullut kansallisesti poikkeuksellisen vahvasti jokaisen elämään. Tästä konkreettisesta kokemuksesta on poimittava opit talteen niin huoltovarmuuden kuin kansallisen varautumisenkin kehittämiseksi.

– Koska huoltovarmuustyö on luonteeltaan laajaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä, tässä raportissa esitetyt havainnot muutosvoimista voivat vaikuttaa hyvin eri lailla eri toimijoihin. Tämä raportti kuitenkin edustaa huoltovarmuustyöhön osallistuvien tahojen näkemyksiä laajasti ja toivomme siitä olevan hyötyä laajasti varautumisen kehittämiseen, sanoo HVK:n Suunnittelu- ja analyysiosaston johtaja Christian Fjäder.

Huoltovarmuuden uusi normaali -raportti on syntynyt yhteistyössä huoltovarmuustyötä tekevän verkoston kanssa: kyselyn ja haastattelujen pohjalta syntyi neljä erilaista mahdollista tulevaisuudenkuvausta. Tarkoituksena ei ole ollut tuottaa tarkkoja ennustuksia tulevaisuudesta, vaan kuvata toisilleen vaihtoehtoisia mahdollisia tulevaisuuksia, joita voidaan käyttää huoltovarmuuden suunnittelussa. Skenaariot ovat periaatteellisesti tasa-arvoisia keskenään. Reaalimaailmassa toteutuva tulevaisuus onkin todennäköisesti yhdistelmä eri skenaarioista, riippuen siitä, mikä pääasiallisten muutosvoimien keskeinen dynamiikka on.

Skenaariot kiteytettynä
Muurien varjossa kuvaa maailmaa, jossa koronakriisin pitkittyminen on edesauttanut nationalismin ja vahvan omavaraisuuspolitiikan nousua. Talous on taantunut ja globaali epävarmuus kasvanut. Yritykset siirtävät pääkonttorinsa pois pohjolasta. Suomen ja Ruotsin huoltovarmuusyhteistyö on vahvistunut ja materiaalista varautumista hoidetaan yhteisvarastoilla. Huoltovarmuus on alistettu parlamentaariselle valvonnalle. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö perustuu arvioon siitä, ettei kumpikaan enää pärjää ilman toista.

Globaalisuuden paluussa koronakriisistä hyvin selvinneet, verkottuneet yhteiskunnat varautuvat erilaisiin häiriöihin yhdessä. EU:n liittovaltiokehitys etenee ja Suomi kiinnittyy materiaalisessa varautumisessa pohjoismaisiin ja EU-tason järjestelyihin. Kansallinen tuotanto on todettu kannattamattomaksi ja panokset on suunnattu arvo- ja toimitusketjujen varmistamiseen. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä painottuvat jatkuvuudenhallinta, yhteisten riskien hallinta ja kansainväliset yhteydet.

Innovaatiot pelastavat -skenaariossa koronakriisin vastatoimet ovat synnyttäneet globaalin innovaatioiden aallon ja talous on elpynyt. Regulaatiolla on kuitenkin haasteita pysyä kehityksen perässä ja EU:n rooliksi on muodostumassa digitaalisessa maailmassa heikommin pärjäävien valtioiden tukeminen. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään strategisina, tapauskohtaisina kumppanuushankkeina, myös varautumisessa. Suomi ja suomalaiset asiantuntijat kutsutaan säännöllisesti mukaan kehittyneimpien maiden kumppanuuksiin. Huoltovarmuusorganisaation työ on kaventunut satunnaiseen ryhmätyöskentelyyn tapauskohtaisesti, kun kansallista varautumista määrittää sopimusperusteisuus.

Kriisien maailma -skenaariossa pitkittynyt pandemia on lisännyt voimakkaasti pakolaisuutta ja romahduttanut talouden. Tavaravirtojen ja arvoketjujen häiriöt ovat arkipäivää ja valtioiden välinen vastakkainasettelu ehdottomampaa. Selviytyminen näyttää edellyttävän joko eristäytymistä tai liittoutumista. Suomi on jäämässä idän ja lännen väliin, joten se vahvistaa puolustuksensa uskottavuutta uusilla asejärjestelmähankinnoilla. Myös huoltovarmuudessa korostuu ”kova turvallisuus”, jonka ytimessä ovat viranomaisvetoinen valmiustoiminta sekä puolustusta tukeva varastointijärjestelmä.

– Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta ennakoinnin avulla siihen liittyvää epävarmuutta voidaan kuitenkin vähentää. Parhaimmillaan ennakointi vähentää sitä mahdollisuutta, että toimintaympäristön muutokset tulevat yllätyksinä, Fjäder toteaa.